Kehyskudonta

"Kudontakehys on oiva apuväline pienten ja kevyiden kudonnaisten kutomiseen."

(http://www.kaspaikka.fi/savonlinna/virve/index.htm)

Kudontakehyksen voi tehdä mistä vaan, mihin saa kiinnitettyä tai kierrettyä loimen. Esimerkiksi tämän kerran ennakkotehtävänä oli valmistaa pahvin ympärille pieni kudontatyö, jonka lähtökohtana käyttää jotain pintaa. Lähtökohtana käytin sinistä aaltomaljakkoani. Loimena käytin sinistä ja valkoista puuvillalankaa, kuteena sinisiä villa- ja puuvillalankoja sekä karkkipaperia. Pinnasta tuli mielenkiintoinen vaikka ei se ihan lasilta näytäkään.

 Tunnilla kudoimme Tuula -kudontakehyksellä kokeilut perinteisellä palttinasidoksella. Haasteellisinta kutomisessa oli mielestäni reunojen pitäminen siistinä ja tasaisena. Tässä kokeilussa se ei vielä ihan onnistunut, mutta muuten kokeilu on mielestäni havainnollinen.

 

Opettelin kutomisen perustaitoja alusta asti, sillä en ollut kutonut kuin pari kertaa aiemmin ja vain kerran ala-asteella jotain näin leveää. Kokeilussa voin tuntea oman käsialan harjaantumisen, sillä alussa en ole painanut kudetta niin tiiviiksi kuin loppuosassa. Reunojen lisäksi haasteena oli esimerkiksi sopivan syötösvaran jättäminen. Reunoihin vaikuttaa juuri syötösvara. Lisäksi kannattaa aloittaa syötösvara vasta vähän keskemmältä eli kannattaa käydä painamassa kude tiiviksi työn reunasta. 

 

 

Värin vaihtelun lisäksi kokeilin, miten sukkuloiden määrää vaihtelemalla syntyy erilaista pintaa ja erilaiset reunat. Tässä yhdellä kuteella kudottua pintaa.

 

Kahdella sukkulalla ja värillä kutoessa syntyy pystyraitoja. Silloin tärkeää on, että kuteet pitää sitoa toisiinsa kiertämällä ne aina reunassa. Lisää kuvioita pintaan olen tehnyt kutomalla välillä kaksi kerrosta samalla värillä, jolloin kuteiden järjestys vaihtuu.

Ja vielä lopuksi kolmella sukkulalla kudottua pintaa, jossa kokeilin samalla, miten kasettinauha käyttäytyy kutoessa. Kuvasta se ei oikein näy, mutta se erottuu pinnasta heikkona kimalteluna.

 

Kuteen laatu vaikuttaa työn ilmeeseen ja reunoihin. Joustavat kuteet vetävät työtä kasaan enemmän kuin joustamattomat. Mikäli haluaa sekoittaa erilaisia kudemateriaaleja ja pitää reunat suorana, kannattaa käyttää niitä limittäin läpi työn. Värinvaihto on hyvä tehdä vuorotellen työn eri reunoissa, ettei toinen reuna kasva pidemmäksi.

 

Kudontakehys sopii kaikenlaisiin pieniin kudonnaisiin. Sen avulla voi tehdä minitekstiilejä, kuten esimerkiksi pussukoita ja tauluja. Koulussa kudontakehyksen käyttö on kätevää erityisesti silloin, kun siellä ei ole tilaa isommille kangaspuille. Kudontakehyksen kanssa oppii helposti kutomisen perusteet.

Lautanauha

Tässä linkki ennakkotehtävässä valitsemaani blogiin, jossa on kivan näköisiä kuvia lautanauhoista:

http://sarvivaara.blogspot.fi/2012/07/uusia-taitoja-hankkimassa.html
Minua viehätti näissä erityisesti selkeät värit ja graafiset kuviot.

Etsiessäni tietoa lautanauhoista minua kiehtoi erityisesti se seikka, että lautanauhakudonta melkein unohdettiin muiden nauhatekniikoiden syrjäyttäessä sen (Karisto, 2010). Onneksi tekniikka löydettiin uudelleen, sillä perinne jatkuu entistä vahvempana esimerkiksi larppausharrastajien myötä.

Lautanauhakudonnassa nauha muodostuu kiertämällä loimilankoja lautojen avulla ja laittamalla kudetta kierteiden väliin. Erilaisia kuvioita saa tehtyä väreillä, kääntämälla lautoja eri suuntiin, vaihtamalla lautojen asentoa ja langoittamalla laudat samansuuntaisesti tai erisuuntaisesti sekä ryhmittämällä näitä suuntia eri tavoin.

 

Tunnilla tein kokeilun parini kanssa. Mielestäni oli kätevää, kun samaa kierrettä pystyi molemmat hyödyntämään eikä siis lautojen toiselle puolelle päässyt syntymään kierteiden sumaa.

 

Pirtanauhakudontaan verrattuna lautanauhakudonta tuntui haastavammalta. Lankolen käyttäytymisen hahmottaminen tuntui selvästi vaikeammalta. Haastavia osia onkin aluksi langoittaminen, lankojen järjestyksessä pitäminen ja sen hahmottaminen, miten kuvio syntyy.  Alkukankeuden jälkeen itse kutominen oli kuitenkin yhtä helppoa kuin pirran avulla. Lautanauhakudonnassa kuvioita voi varioida paljon monipuolisemmin kuin pirran avulla kutoessa ja siitä saa kudottua paljon kestävämpää nauhaa. Laudat on helpompi hankkia kouluun kuin pirrat, sillä ne voi valmistaa kätevästi kierrätysmateriaalista. Mikäli mahdollista, kokeilisin aloittelijoiden kanssa kuitenkin ensin mieluummin pirtanauhojen kutomista, sillä sen idean hahmottaminen kävi ainakin minulta nopeammin.

 

Kuten pirtanauhoissakin, lautanauhojen materiaaliksi sopii oikeastaan mikä tahansa nauhamainen materiaali. Loimilangat pitää kuitenkin olla suhteellisen kestävää tekoa, sillä niiden katkeileminen ja korjaaminen olisi hankalaa. Kudemateriaalin rajoitteena on vain oma mielikuvitus. Aloittelijoiden kanssa lähtisin tekemään kokeiluja ensin hieman joustavalla tiiviskierteisellä langalla.

 

Sovellukseksi suunnittelin lautanauhamallin, josta olisi tarkoitus tehdä pieniä pussukoita. Ajattelin ensin, että pussukkaa varten kudottaisiin paksua nauhaa ja ommeltaisiin vain reunat yhteen. Tajusin kuitenkin, että on ehkä nopeampi langoittaa ohut nauha, kutoa sitä pidemmän matkan ja ommella useampi nauha yhteen.

 

 

Nauhan väritystä ja kuviota suunnitellessa suurena apuna oli suunnitteluohjelma, jonka avulla eri tavalla langoitettujen lautojen käyttäytymistä hahmotti paljon helpommin. Löysin myös Kariston (2010) kirjasta vinkkejä lautanauhan suunnitteluun, mitkä ovat varmasti hyödyllisiä, jos tietokonetta ei satu olemaan saatavilla. Lopullinen nauhamallini syntyi kuitenkin vasta kokeiltuani käytännössä vähän matkaa, miten visioni voisi toteuttaa.

 

Langoituskaavio. Lopullisen kuvion kudoin kääntämällä lautoja vuorotellen neljä kertaa eteenpäin ja neljä kertaa taaksepäin.




Aluksi laskin kutoessani, montako kertaa käännän lautoja, mutta meinasin mennä monesti sekaisin. Kariston (2010) kirjasta löysin vahvistuksen kokemukselleni, että työskentelyä helpottaa, jos opettelee laskemisen sijaan tunnistamaan kuvion sekä sen muodostumisen ja sen perusteella kääntää kiertosuuntaa.

Lautanauhassa värit asettuvat eri tavalla työn oikealla ja nurjalla puolella. Sitä voisi helposti hyödyntää suunnittelussa ja sommittelussa, kun varsinkin paksummissa nauhoissa kääntämällä nauhaan tulee aivan uusi ilme. Pussukkanikin voisi olla käännettävää mallia. Luulempa, että lautanauhan vahvuus onkin sen monipuoliset mahdollisuudet ja sovellettavuus. Perinteitä kunnioittaen minua kiehtoo erityisesti lautanauhan hyödyntäminen kankaan reunan huolittelussa. Sitä pitää vielä joskus kokeilla.

Lähteet:
Karisto, M. Lautanauhat. Suunnittelu ja kutominen. Tammi. 2010.

Pirtanauha

En muista aikaisemmin tehneeni pirtanauhoja, mutta olen nähnyt ja kuullut niistä ennenkin. Teimme viime syksynä teknisessä työssä pirrat eli tiuhdat, joten nyt oma pirta pääsi vihdoinkin käyttöön. Pirtanauhoja käsittelevältä oppitunnilta minulle jäi erityisesti mieleen kudonnan havainnollistamiskeino, jossa lapset asettuvat loimilankojen päihin ja vuorotellen eri väriset langat menevät kyykkyyn, kun joku laittaa väliin kudetta. Mielestäni havainnollistamiskeino oli ainutlaatuinen, hauska ja mieleenpainuva, mitä se on varmasti lapsillekin.

Pirtanauhat muodostuvat loimesta ja kuteesta. Loimet ovat pitkittäin kulkevia lankoja, jotka pistellään vuorotellen pirran reikään ja väliin.

Kuvassa näkyy loimilangat ja niiden väliin jäävä viriöväli. Kude kulkee poikittain ja se kiristetään pirtanauhassa niin tiukalle, ettei se näy kuin reunoista. Kiristäminen tuntui alussa vähän vaikealta ja minulla tulikin ensin vähän löysempää ennen kuin käsialani ensin vähän harjaantui. Kiristäminen kannattaa tehdä sitten, kun on vaihtanut viriötä. Tunnilla kokeilin kudonnan apuvälineenä käpyä mutta kotona jatkaessani huomasin, että se on aika turha, sillä sormio toimi aivan yhtä hyvin.

Pirtanauhaa voi kutoa yksin tai pareittain. Pareittain kutomisessa on se etu, että voi kysellä kaverilta helposti neuvoa ja silloin ei tarvitse aina itse nostaa pirtaa. Koulussa lisäksi opettaja voi päästä vähän helpommalla, kun parityössä lapset tukevat luonnollisesti toisiaan pähkäilemällä yhdessä ongelmakohtia. 

Loimilankojen toinen pää sidotaan vyötärölle ja yksin kutoessa toisen pään voi kiinnittää johonkin tukevaan paikkaan. (Tässä voi käyttää mielikuvitusta, sillä minä hyödynsin kotona erästä vesiputkea, joka oli kätevässä paikassa keskellä seinää.)

Alaviriö:

Yläviriö:

Tunnilla tein ruskea-violetin kokeilun (kuvassa alapuolella), jossa näkyy hyvin vaakaviivat sekä oman käsialan harjaantuminen. Vaakaviivat muodostuvat, kun pirran reikiin laitetaan toisen väriset langat ja väleihin toisen väriset. Pystyraidat taas muodostuvat, kun vierekkäsessä reiässä ja välissä on saman väriset langat. Halusin kokeilla, miten pelkästään loimilankojen avulla saa tehtyä monenlaisia kuvioita, joten kudoin itselleni siitä opetusnäytteen. Kirkkaita värejä käyttäessä nauhasta muodostuikin paljon havainnollisempi kuin aikaisemmasta kokeilusta.

Erilaisia kuvioita pirtanauhaan saa lisäksi laskemalla ja nostamalla loimilankoja tai käyttämällä siihen erillisiä kuviolankoja.

Pirtanauhan alkuperä on tuntematon, mutta se oli suosituin nauhalaji Suomessa 1800-luvulla (http://www.avoinmuseo.fi/craftmuseum/kasityonurkka/pirtanauhat.php). Historiallisien syiden perusteella pirtanauhakudonnan opettamista on helppo puolustaa. Tekniikan avulla voi hyvin välittää suomalaista käsityökulttuuria ja tekemisen ohessa voi luontevasti keskustella suomalaisen käsityökulttuurin perinteistä. Pelkästään perinteinen käsityö pirtanauha ei ole, sillä tekniikan pohjalta on helppo keksiä moninaisia sovelluksia nykypäivään.

 

Koulussa pirtanauhoja voi käyttää vaikkapa osana muita töitä (esim. laukun kahvat), välityönä nopeammille oppilaille (esimerkiksi muun kudonnan yhteydessä tämän tekniikan oppiminen voi olla helpompaa) tai sitä voisi jopa soveltaa liikuntaan. Jo pelkästään kudemateriaalia vaihtamalla pirtanauhoista saa tosi erilaisia ja taiteellisia töitä. Esimerkiksi heijastinlangasta saisi kudottua samalla erittäin hyödyllisen käyttöesineen. Leveämmästä pirtanauhasta voisi ommella pieniä pusseja ja kapeammista sommitella ja pujotella kauniita asusteita. Pirtanauhaa opetettaessa koulussa on tärkeää havainnollistaa selkeästi, mitä ollaan tekemässä ja mikä lanka kulkee mistäkin. Opettajan on hyvä kiinnittää huomiota hankaliin ja kriittisiin kohtiin, kuten kiristämiseen.

Ennakkotehtävänä meillä oli etsiä näytteitä tai kuvia pirtanauhoista. Valitsin pirtanauhan, jossa kuvia muistuttaa pianon koskettimia. Mielestäni se on hyvin sovellettavissa nykypäivään ja inspiroi ainakin kaikkia musiikin ystäviä. Tässä linkki valitsemani nauhan kuvaan:

http://m.pinterest.com/pin/94083079687254760/

Tunnin jälkeen etsin lisää inspiraatiota toteuttaakseni sovelluksen nykypäivään. Mielenkiintoisia pirtanauhasovelluksia löytyi esimerkiksi näistä osoitteista:

http://lankadontti.fi/wordpress/

http://alueviesti.fi/2013/04/03/nauhoja-ja-nyoreja-sastamalassa-ja-huittisissa/pirtanauha/

http://www.tavatabito.net/jp/?p=1270

Omana sovelluksena nykypäivään suunnittelin pirtanauhan, jota voi käyttää hiuspantana.



 

Ketjukuvio muodostuu nostamalla loimilankoja.

 

Ensimmäinen kerta

Ensimmäisellä kudonnan tunnilta jäi erityisesti mieleen kiva suunnittelutapa, jota kokeilimme, eli kuuntelimme laulua ja maalasimme tai piirsimme sen pohjalta raidoitusta (ks. kuva). Omaan raidoitukseeni värit tarttuivat laulun sanoista ja raitojen rytmi musiikin rytmistä. Suunnittelutapa sopi minulle hyvin, sillä se tuntui mukavalle ja oli samalla rentouttavaa.

Tällä kerralla opin esimerkiksi, mitä eroa on poppanalla ja tavallisella kuteella (poppana on vinoon leikattu eli siitä tulee joustavampaa ja tiiviimpää) sekä hauskan sanonnan perinteisen maton raidoista: kyynärä pohjaa ja kortteli raitaa. Minun on ehkä pakko mennä kotiin mittailemaan mummon kutomia mattoja, onko ne perinteisiä vai jotakin aivan muuta. :)

Tunnilla käytimme oppimisen tukena tabletteja, minkä koin yllättävän hyödylliseksi. Sen avulla oli helpompi nähdä ja sai kiinnittää rauhassa enemmän huomiota niihin kohtiin ja kuviin, jotka tuntuivat itsestä mielenkiintoisilta. Tuli mieleen, että tabletit olisivat tosi käytännöllisiä myös esimerkiksi tämän kevään vaatetuksen kurssilla, kun pitää ehkä piirtää oma peruskaava oikeaan kokoon, enkä minä ainakaan muista kaikkia vaiheita ulkoa. Tabletilla saisi selata ohjeita rauhassa omaan tahtiin.

Ensimmäinen kudonnan tunti inspiroi minua niin, että aloin jo samana iltana repiä itselleni matonkuteita. Nyt minulle alkaa hahmottua, miksi mummo leikkeli matonkuteita niin usein, sillä niiden repiminenkin on yllättävän hidasta.

Muistoja kudonnasta

Kudonnasta minulle tulee ensimmäisenä mieleen lapsuusvuodet ja minun mummo, sillä hän tykkäsi kutoa räsymattoja. Kumma kyllä, en muista nähneeni mummoa kutomassa kuin ehkä kerran, mutta sen sijaan matonkuteita hän leikkasi usein. Ehkä niiden matonkuteiden leikkaaminen on jäänyt niin hyvin mieleen, koska se koitui monien lempivaatteidenikin kohtaloksi.

Nyt mummo ei ole jaksanut kutoa enää vuosiin ja vanhoille kangaspuille kävi vähän huonosti, kun mummon talo paloi melkein kokonaan muutama vuosi sitten. Me saimme kuitenkin pelastettua kangaspuista toivottavasti kaikki osat (silloin oli talvi ja ne peittyi lumeen, joten ei olla varmoja). Nyt osat ovat tummuneina ja savustettuina odottamassa, jos jollekin ilmestyisi ylimääräinen huone niitä varten. Tämän takia odotan innolla myös kangaspuiden kokoamista, sillä mummon vanhojen kangaspuiden kokoamisesta tulee tulevaisuudessa varmasti helpompaa, kun olen ollut mukana kangaspuiden kokoamisessa aikaisemminkin.

Omat kokemukseni kudonnan parissa olivat ala-asteella. Silloin kudoimme pöytäpuilla pienet leikkimatot ja myöhemmin isommilla kangaspuilla poppanaliinat. Harmi vain, en muista kutomisesta mitään muuta kuin että olen sitä tehnyt ja että toivoin joululahjaksi pöytäpuita, mutten saanut niitä. Minulle jäi kuitenkin positiivinen kuva kudonnasta, joten aloitan tämän kurssin mielenkiinnolla.