Minikudonnaiseni merkityksellisyys muodostui erittäin
mielenkiintoiseksi kokemastani suunnitteluprosessista, jonka pohjalla käytin
samaa Siskoni -laulun tekstiä kuin matossani. Suunnitteluni eteni yhtä matkaa
työni kanssa sarjalla oivalluksia, jotka ilmestyivät niin vahvoina ja selkeinä,
että ne oli pakko toteuttaa.
1. oivallus, piikit
Pitkin talvea olin miettinyt, mitä haluaisin tehdä
minikudonnaisena. Halusin tehdä jonkin käytettävän tekstiilin, joten huivi oli
ajatuksissani alusta asti. Tietoisesti päätin tehdä huivin kuitenkin vasta, kun
kokeilimme pöytäpuilla kutomista, sillä koin sen mukavaksi ja halusin syventää
osaamistani niiden avulla.
Kun teimme pöytäpuilla kokeilua erilaisista sidoksista ja
ihastuin erityisesti kärkitoimikkaaseen. Vasta jonkin ajan kuluttua tajusin,
että sehän sopisi mainiosti runoni lauseeseen ”hiljaa piikkejänsä kasvattaa”.
Mielestäni kärkitoimikkaan kärjet voisivat kuvata piikkejä. Kasvamisen
perusteella päätin, että haluan tehdä kärkitoimikkaan poljennalla enkä
kärjellisellä niisinnällä.
2. oivallus, kasvaminen
Värimaailman huiviini valitsin lempivärieni perusteella,
joita tuki runoni kohta, jossa vertauskuvana käytetään ruusuja. Kuteeksi
valitsin violetin, jota minulla oli jo jonkin verran. Loimeen sain vihdoinkin
hyödynnettyä raidallista villalankaa, joka oli odottanut jo kauan täydellistä
inspiraatiota. Päätin laittaa sen loimeen, mutta en halunnut työhöni liian jyrkkiä
raitoja, joten hankin raidallisen langan kaveriksi moniväristä lankaa, jossa
sattui olemaan samoja sävyjä. Eli käytin uusiin lankoihin noin 5 €, mutta
vanhojen lankojen maksut mukaan laskettuna huivin hinnaksi tuli vajaat 15 €.
Olin jo laskenut menekit, hankkinut langat ja tehnyt kokeiluja sopivasta tiheydestä, kun aloin pohtia enemmän lausetta ”hiljaa piikkejänsä kasvattaa”. Yhtäkkiä oivalsin, että miksi ihmeessä en ollut tajunnut jo nyt suunnitella huivia niin, että kasvattaisin sidosta huivin edetessä.
Loimi |
Tiheyskokeilu. Paras tiheys olisi ollut 7 lankaa/2cm mutta valitettavasti sellaista ei ollut saatavilla. Lopulta valitsin tiheydeksi 4 lankaa/cm. |
3. oivallus, yhdistyminen
Aloitin työni kutomisen siinä luulossa, että työstä tulee
epäsymmetrinen eli toisessa päässä on pientä ja toisessa suurta
kärkitoimikasta. Pari kerrosta kudottuani koin taas pysäyttävän
neronleimauksen, joka vei minut taas uudelleen suunnittelemaan työtäni.
Oivalluksen lähtökohtana oli tällä kertaa runon kohta ”tule mua vastaan”.
Suunnittelin työni kokonaan uudelleen niin, että tavallaan huivin päät edustavat
kumpaakin siskoa eli pienet piikit lähtevät huivin molemmista päistä ja
yhdistyvät keskellä.
4. oivallus, juuret
Neljäs oivallus syntyi yhteistyössä kurssikaverini kanssa. Nyt kyseessä oli huivin viimeistely. Eli keksimme, että piikit lähtevät kiertymään luontevasti jo hapsuista ja tätä ideaa tuki eniten kierretyt hapsut.
5. oivallus, takaisin alkuun
Viimeinen oivalluksen koin, kun katselin valmista huivia. Mielestäni huivi näytti kivalle, mutta siitä tuntui vielä puuttuvan jotain. Pohdin aikani, mitä se kaipaisi ja tajusin sitten runon kohdan "yksinäiset ruusut". Päätin siis viimeistelyksi virkata mukaan yhden yksinäisen ruusun.
Oi, huivini mun
Huivin tekoprosessissa oli nähtävissä seitsemän vaihetta.
1. Suunnittelu kulki mukana läpi koko prosessin
2. Alkutoimenpiteet eli menekkien laskeminen ja materiaalien hankkiminen
3. Loimen luominen, minkä tein luomapuiden avulla
4. Kankaanrakentaminen eli loimen laittaminen pöytäpuihin
5. Kutominen
6. Huivin irrottaminen puista
7. Viimeistely
Huivin tekoprosessissa oli nähtävissä seitsemän vaihetta.
1. Suunnittelu kulki mukana läpi koko prosessin
Alkusuunnitelma |
3. Loimen luominen, minkä tein luomapuiden avulla
4. Kankaanrakentaminen eli loimen laittaminen pöytäpuihin
5. Kutominen
6. Huivin irrottaminen puista
7. Viimeistely
Suurin ongelma kutoessani olisi voinut tulla siitä, että
kudelankaa meni työhöni reilusti yli laskemani kuteen menekin. Olin unohtanut
lisätä laskuuni kutistumisvaran. Laskin myöhemmin oikean menekin, mutta lankaa
kului kyllä sitäkin enemmän. Luulen, että kudoin koko huivin vähän tiiviimmäksi
kuin oli tarkoitus, jolloin lankaa kului reilusti enemmän. Onneksi minulla
sattui olemaan ylimääräinen kerä kudelankaa, joten pystyin kutomaan huivista
haluamani mittaisen ja virkkaamaan siitä vielä ruusukkeen.
Huivia tehdessä opin kutomisen lisäksi paljon
käsityöprosessista ja erityisesti suunnittelusta. Ymmärsin, että suunnitteluprosessille
on hyvä antaa aikaa. Tuotteesta voi syntyä paljon parempi, jos uskaltaa päästää
irti alkuperäisestä ideasta. Mielekäs prosessi syntyy siitä, kun on avoin eri
mahdollisuuksille työn jokaisessa vaiheessa.
Huivissani harmittaa, kun muutama kerros on tiheämpiä kuin
toiset, mikä näkyy tummempana raitana. Epätasaisuus saattaa johtua siitä, että
jouduin jättämään kutomisen kesken välillä useammaksikin päiväksi. Tai sitten
loimeni on ollut välillä löysemmällä enkä ole tajunnut iskeneeni kudetta
tiiviimmin. Täytyy myöntää, että kutominen on hyvin tarkkaa puuhaa, sillä siinä
pitää kiinnittää huomiota niin moneen asiaan yhtä aikaa. Maton kutomiseen verrattuna
huivin kutominen ei ollut niin rutiininomaista, sillä siinä piti keskittyä
enemmän vaihtelevaan poljentaan.
Olen ylpeä huvini suhteellisen tasaisista reunoista, sillä
aikaisemmissa kokeiluissani reunat olivat aika epätasaiset. Huvia kutoessani
halusin erityisesti oppia tekemään suorat reunat ja mielestäni onnistuin
haasteessani yllättävän hyvin. Pienistä kehittämiskohteista huolimatta huivini
on mielestäni onnistunut. Mutta oikeastaan sillä ei edes ole väliä, sillä koin
itse prosessin niin mielekkääksi, ettei edes epäonnistunut tuotos pilaisi sitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti