Ruonomatto

Oli synkkä ja pimeä talviyö. Minä yritin saada unta, vaikka päässäni soi kappale, joka ei millään halunnut vaieta. Yhtäkkiä jokin välähti. Keksin, että tästähän laulusta saisi kehiteltyä persoonallisen räsymaton. Teksti kertoo sisaruksista, piikeistä ja kohtaamisesta, joten päähäni jäi lähtemätön ajatus raidoista ja kelimpujotuksista. Siitä hetkestä lähtien minulle jäi pelko, että tämä kappale soisi päässäni koko pitkän kevään. Onneksi selvisin kuitenkin tästä koettelemuksesta ilman suurempia tuskia.

Valitsemani inspiraatioruno oli siis Saara Törmän teksti Siskoni, jota Laura Närhi ja Erin tulkitsevat.

Siskoni

Kumpi meistä äidin pieni lempilapsi on?
Kenen hieukset ovat pellavaa ja kultaa?
Kumpi isän ruususista tärkeämpi on?
Kenen olkapäällä taivaan lintu laulaa?

Sinä olet minun siskoni
en tahso että kilpailumme jatkuu
sydämeni murtuu.
Sinä olet minun siskoni
en tahdo että erkanemme koskaan
tule mua vastaan.
Oi, siskoni mun.

Miksi meidän ympärillä pelko asustaa?
Ehkä vastausta ei löydy enää koskaan.
Tiedän että kaikkea ei saata unohtaa,
mutta toivon että anteeksi voi antaa.

Sinä olet minun siskoni
en tahdo että kilpailumme jatkuu
sydämeni murtuu.
Sinä olet minun siskoni
en tahdo että erkanemme koskaan
tule mua vastaan.
Oi, siskoni mun.

Kumpi vanhemmille rakkain on?
Kumpi onneton ja kumpi lohduton?
Hiljaa piikkejänsä kasvattaa
yksinäiset ruusut hiuksillaan
pellavaa ja kultaa.

Sinä olet minun siskoni
en tahdo että kilpailumme jatkuu
sydämeni murtuu.
Sinä olet minun siskoni
en tahdo että erkanemme koskaan
tule mua vastaan.
Tule mua vastaan.
Sydämeni murtuu.

- Saara Törmä

Perinteisesti räsymatot on kudottu raidallisiksi (Lundell & Windesjö, 2005). Tunnilla opin vanhan muistisäännön, miten raidat on kudottu eli "Kyynärä pohjaa, kortteli raitaa". Ennen yöllistä päähänpistoani aioin tehdä perinteisen räsymaton. Perinteiset räsymatot ovat tärkeä osa mieltämääni suomalaista käsityökulttuuria ja haluan osaltani olla jatkamassa sitä. Toisaalta yhtä tärkeää on perinteiden soveltaminen nykyaikaan, mitä tässä matossa pyrin tekemään.

Kuteeksi sain kotoa ja äidin työn kautta vanhoja lakanoita ja verhoja, jotka kaikki olivat puuvillaa. Kudemateriaalia on niin paljon, että niistä riittäisi ainakin kolmeen isoon mattoon. Väreissäkin oli aika paljon valinnanvaraa, joten kuteiden hankkimisesta ei ainakaan syntynyt ongelmia. Varasin kudemateriaalia reilusti, joten sitä jäi aika paljon yli seuraavaa mattoa varten. Revin kaikki kuteet lukuunottamatta punavalkoruudullista verhoa, sillä sitä oli hankala repiä. Revityllä kuteella sain pinnasta pehmoisempaa.

Kelimpujotuksissa käytin valkoista ja punavalkoruudullista kudetta. Raitoihin valitsin erilaisia kuteita, joissa pääväreinä oli vaaleanpunainen tai sininen ja useassa oli lisäksi valkoista. Vaaleanpunainsen ja sinisen sävyt voisivat kuvata äitiä ja isää sekä heidän osallisuuttaan siskosten elämään. Suosikkini oli kukkakankaasta leikattu kude, jossa on sekä vaaleanpunaista että sinistä ja näin ollen symboloi siis molempia vanhempia.

Tein pari kokeilua kudontakehyksellä, jotta näin, miten värit sulautuvat toisiinsa. Päätin kutoa maton yhdellä sukkulalla, että raidoista tulisi mahdollisimman selkeitä. Ratkaisu helpotti myös kelimpujotusten kutomista. 

Runon pohjalta piirsin monenlaisia suunnitelmia yksinkertaisesta erittäin monimutkaisiin mattoihin. Eräs suunnitelma näytti todella hyvältä mustavalkoisena, mutta onneksi tajusin värittää sen, sillä värien kanssa se ei olisi toiminut ollenkaan. Sen jälkeen aloin värittää suunnitelmat heti alkuunsa.

Tässä piirros ratkaisusta, johon lopulta päädyin. Raitojen leveydeksi päätin 5 cm ja kelimpujotuksen aloitin aina 18 cm päästä reunasta.

Ja kutomissuunnitelma.

Kutoessani tajusin pari virhettä, mitä en tajunnut ottaa huomioon suunnitelmassa. Eli pari kudetta näytti kudottuna niin toistensa kaltaiselta, etteivät ne mielestäni toimineetkaan vierekkäin. Sen takia päätin vielä vaihtaa muutaman raidan järjestystä.

 

Tässä kelimpujotusta. Pujotus oli mielestäni helpompi tehdä niin päin, että valkoinen osuus aina kasvoi ja ruudullinen pieneni. 

Kutominen oli mielestäni mukavaa puuhaa ja matto tuntui edistyvän nopeasti, vaikka jotenkin kummasti aika aina vierähti hetkessä. Ymmärrän kyllä, miksi mattojen kutomista pidetään terapeuttisena, sillä opittuani tekniikan työskentely muuttui mukavan rutiininomaiseksi. Kutomisen parhaita puolia onkin mielestäni liike, johon voi purkaa kaikki tuntemukset, sekä heti nähtävä työn tulos. Mattoon on helppo kutoa muistoja käyttämällä kudemateriaalia, joka ei sovi välttämättä enää muuhun käyttöön. Esimerkiksi minä kudoin tähän mattoon parit verhot, jotka olivat aikoinaan lastenhuoneessamme. 

 

Maton päihin päätin jättää kalalangalla kudotun pätkän, sillä matto kaipasi mielestäni selvän lopetuksen. Viimeistelin hapsut kankurinsolmuilla ja fransusolmuilla, mitkä sopivat maton romanttiseen tunnelmaan.

Siistin maton pinnan leikkaamalla ylimääräiset kuteenpätkät pois. Harjasin maton pintaa hiukan, jolloin se muuttui pehmeämmäksi. Olisin voinut harjata enemmänkin mutta ajattelin, että se kuluu kätevästi käytössä lisää.

Mattoni kehityskohta on reunat. Ilmeisesti minulla oli taipumusta vetää kudetta kireämmälle värinvaihtokohdassa tai en siirtänyt pingotinta tarpeeksi usein, joten reuna hieman aaltoilee.

Olen tyytyväinen kutomaani mattoon, sillä en ole kutonut niitä aiemmin. Kehityskohtia on, mutta tylsäähän se olisi, jos ensimmäisestä tuli täydellinen aivan liian helposti. Maton suunnittelu- ja tekoprosessi oli samalla oppimisprosessi, jonka aikana tunsin kehittyväni kutojana ja käsityöläisenä paljon.

Oli mielenkiintoista, että valitsin lähtökohdaksi sisaruksista ja perheestä kertovan runon, sillä tämän työn merkityksellisyys syntyikin juuri perheenjäsenteni osallisuudesta prosessiin. Mummoni tykkäsi siis aikoinaan kutoa räsymattoja, mutta ei ole viime vuosina enää jaksanut. Minusta oli ihanaa oppia kutomaan, kun samalla mummoni ilahtui perinteen jatkuttua hypättyään yhden sukupolven välistä. Kesällä aionkin koota mummon vanhat kangaspuut ja toivon kovasti, että ne ovat kunnossa jotta pääsisin kuluttamaan loputkin vanhat verhot ja lakanat.

Lähteet:
Lundell, L. Windesjö, E. Suuri kudontakirja. Tammi. 2005.