Loimen suunnittelu ja luominen

Loimen suunnittelussa minua yllätti se, miten paljon loimen pituuteen pitää varata ylimääräistä. Laskut tuntuivat kuitenkin loogisilta ja minusta tuntuu, että ymmärsin vasta nyt kunnolla, mitä langan tex-numero tarkoittaa.

 

Mattoa varten loimme parin kanssa yhteisloimen luomapuilla. Se oli kätevää, sillä loimme loimen sisaruksittain eli kahdelta kerältä yhtä aikaa. Silloin molempien lankaa meni tasapuolisesti ja luominen oli puolet nopeampaa.

 

Loimen luomisessa on siis tarkoitus tehdä tiuhta. Luomapuissa tiuhta tulee sekä loimen alkuun että loppuun eli ala- ja ylätiuhta. Kuvassa ylätiuhta.

Luomapuita käytettäessä lankarulla asetetaan rullatelineeseen, jolloin lanka kulkee helpommin. Luomapuuhun kierretään mittalanka ja luominen aloitetaan, solmukohdat jätetään pohjukan kohdalle. Loimen voi luoda suoraan tai ristiin. Lankamäärää laskettaessa avuksi voi laittaa laskulangan esimerkiksi joka 20 langan välein, jolloin lankoja ei tarvitse aina laskea alusta lähtien. Luomisen jälkeen laitetaan pohjukkalanka ja tiuhta otetaan talteen tiuhtalangalla, joka on kaksi kertaa loimen leveyden mittainen ja lisäksi solmiamisvara. Lopuksi loimi irrotetaan luomapuusta ja letitetään, jolloin sitä voi säilyttää ilman pelkoa sen epätasaisesta venymisestä.

Loimen luominen luomapuiden avulla oli mielestäni kätevää ja sujui alkukankeuden jälkeen nopeasti. Varsinkin pitkissä loimissa luomapuu on todella hyödyllinen apuväline. Lyhyemmissä loimissa voi käyttää luontitelinettä.

Kangaspuiden kokoaminen

Koin kangaspuiden kokoamisen hyödylliseksi, sillä nyt minun on helpompi koota mummoni vanhat kangaspuut. Samalla opin kangaspuiden eri osien nimiä ja ajattelin ne tässä vielä kertauksen vuoksi luetella.

Sivupuu, kangas- ja loimitukin kiristäjä

 

Vipukehä, rinta- ja selkäpuu, kangastukki, loimitukki, polvipuu, jalkapuu, polkuspuu

 

Vipuset, polkuset, ala- ja ylävälittäjät, niidet, niisivarret, luha ja pirta

 

Unohtuikohan joku?

Tuoli.

Pujotukset ja poiminnat

Kokeilimme kudontakehyksen avulla erilaisia pinnankuviointikeinoja eli pujotuksia ja poimintoja. Aikaisemman kokeilun tein villalangalla, joten halusin nyt kokeilla trikoosta leikattua räsykudetta. Huomasin, että joustavamman materiaalin kanssa reunojen pitäminen suorana oli entistä hankalampaa.

 

Kudoin pienen taidetekstiilin, johon kokeilin erilaisia poiminta- ja pujotustekniikoita.

Kelimpujotusta. Kudoin kuvion vinoon, jolloin värin vaihtumiskohtaan syntyy vain pieni reikä. Pystysuorassa värinvaihdossa kelimissä jää siis reikä. Jos kuteet käy kiertämässä toisiinsa, sitä kutsutaan kiintopujotukseksi.

Seuraavassa kuvassa alhaalta ylöspäin: pohjapujotusta, kierto- eli varsipujotusta ja ryijynukitusta.

Ja helmipoimintaa tiheämmin ja väljemmin.

Erilaisilla poiminnoilla ja pujotuksilla saa kudottua näyttävää pintaa. Mikäli kudonnainen on tulossa kovaan käyttöön, kannattaa kuitenkin miettiä, kuinka kestävän ratkaisun valitsee. Esimerkiksi pitkät lankajuoksut voivat nopeasti haurastua. Pujotus- ja poimintatekniikoita on niin monenlaisia, että minulle tuli pieni valinnanvaikeus, mitä haluaisin matossani toteuttaa.

Koin erilaiset tekniikat mielenkiintoisiksi ja insporoiviksi, joten luulen, että oppilaat koulussa varmasti innostuisivat niistä. Valitsemalla jonkin mielenkiintoisen pinnan tai vaihtelemalla tekniikoita oppilaiden töistä tulee yksilöllisempiä kuin esimerkiksi pelkällä värin vaihtelulla.