Huomioita kutoessa:
- Pöytäpuukokeilua tehdessäni kankaan reunat vetäytyivät kasaan (tai keskiosa kasvoi). Tämä johtui siitä, että reunalangat olivat kireämmällä kuin muut. Sain onneksi löysättyä niitä, muuten olisi koko ajan pitänyt käsin korjata reunoja.
- Pingotin auttoi huomattavasti reunojen suorana pitämisessä, sen pituus mitataan pirran kohdalta ja sitä siirretään usein
- Tein pöytäpuukokeiluni ennen mattoa, joten ehkä sen takia siinä ilmeni enemmän ongelmia. Esimerkiksi huomasin iskeväni kudetta epätasaisesti ja helposti liian tiiviiksi. Tämä tuli esiin varsinkin, jos jätti kutomisen pariksi päiväksi ennen kuin palasi tekemään.
- Joissakin sidoksissa, kuten toimikkaassa, reunaan voi jäädä pitkiäkin lankoja. Tämän saa estettyä, kun käy kiertämässä kuteen aina reunimmaisen loimilangan ympäri.
- Kuteen heittosuunta vaikuttaa siihen, miten reunalangat sitoutuvat. Esimerkiksi kärkitoimikasta kutoessa kude sitoutui kun kuvio kallistui vasemmalle ja oikelle kallistuessa se piti käydä kiertämässä. Kun kude loppui ja vaihtoi näin suuntaa, reunalangat sitoutuivat päinvastoin.
- Pöytäpuilla kutoessa niskat tahtoivat mennä jumiin varmaankin, koska siinä pitää nostaa kättä aina viriötä vaihtaessa. Vipukangaspuilla tätä ilmiötä ei tapahtunut.
- Pyrin iskemään luhalla aina molemmin käsin, mutta jostakin syystä huomasin kutoessa liikkuvani kangaspuiden kanssa pikkuhiljaa oikealle. Matosta tuli onneksi suora, mutta tämä mysteeri jäi vielä selvittämättä.
- Mattoon kudoin tasalevyiset raidat, joten oli kätevää mitata aina raita kerrallaan ja suunnitelmaani noudattamalla matostani tuli oikean pituinen. Minikudonnaiseen kiinnitin tasaisin väliajoin merkkilankoja.
- Värinvaihtokohdissa meinasin vetää kuteen kireämmälle kuin muutoin, jolloin maton reunasta tuli hieman aaltoileva. Siinä pitää olla ensi kerralla tarkkana.
- Oma inhimillinen kutomisvauhtini oli sekä pöytäpuilla että mattoa kutoessa noin 20 cm/h. Sidos tuntui vaikuttavan kutomisvauhtiin ehkä eniten, koska joissakin sidoksissa piti enemmän miettiä, mitkä vivut pitää seuraavaksi kääntää. Mattoa kutoessa hidasteena oli vain kelim-pujotus, jonka ainana kudoin puolet hitaammin kuin muuten. Oikeastaan kutomisnopeudella ei ollut väliä, sillä aika meni aina hirmuisen nopeasti.
- Pystyin selkeästi tuntemaan kudontataitojeni kehittymisen. Esimerkiksi aluksi työskentely oli huomattavasti hitaampaa, kunnes se rutinoitui. Varsinkin kelimpujotus tuntui alussa hitaalata ratkaisulta. Samoin käsialani harjaantui tekemisen myötä ja esimerkiksi minikudonnaiseni reunat ovat jo huomattavasti paremmat kuin tekemissäni kokeiluissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti