Kankurinsolmut eli merimiessolmut tulevat aina ensin kudonnaisen reunaan. Ne on hyvä tehdä jo samalla, kun irrottaa kudonnaisen puista, ettei reuna lähde purkautumaan.
Sen lisäksi hapsut viimeistellään esimerkiksi hevosenhäntäsolmuilla...
...palmikoimalla...
...tai kiertämällä hapsut.
Lisäksi reunaan voi tehdä vaikkapa päärmeen tai hapsut voi pujottaa kankaan väliin. Mattooni tein fransusolmuja. Viimeistely ja sen vaikutukset pitääkin huomioida kankaan suunnittelussa asti (Willman & Forss, 1996). Viimeistelytapoja on monia ja viimeistely voikin olla kudonnaisen tärkein persoonallisen ilmeen antaja.
Siisti kudonnaisen pinta leikkaamalla ylimääräiset kuteenpäät pois. Hapsujen viimeistelyn lisäksi kudonnaiseen voi lisätä yksityiskohtia esimerkiksi kankaanpainoväreillä, ompelemalla tai virkkaamalla. Myös materiaalin ominaisuuksia voi hyödyntää esimerkiksi kutistaessa tai polttaessa eri tavalla reagoivia materiaaleja (Willman & Forss, 1996).
Pehmeän tai pörröisen pinnan kudonnaiseen saa harjaamalla. Silloin kannattaa ensin varovaisesti kokeilla nurjalle puolelle, miten pinta muuttuu. Mattoa viimeistellessä leikkasin ensin kuteenpäät pois ja harjasin sitten. Se oli vähän väärä järjestys, sillä harjaaminen toi lisää kuteenpäitä näkyviin ja jouduin siis saksimaan maton pintaa kahdesti.
Mattojakin voi silittää. Esimerkiksi höyryttämällä voimakkaasti mattoani sain sen reunat paljon siistimmiksi. Muista kuitenkin miettiä, kestääkö käytetty materiaali kuumaa. Kastelemalla tai höyryttämällä kangas saadaan lopullisiin mittoihinsa ja sen tekstuuri tulee paremmin esille (Willman & Forss, 1996).
Lähteet:
Willman, L. Forss, M. Kudontakirja. Taideteollinen korkeakoulu. Gummerus. Jyväskylä. 1996.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti