Lautanauha

Tässä linkki ennakkotehtävässä valitsemaani blogiin, jossa on kivan näköisiä kuvia lautanauhoista:

http://sarvivaara.blogspot.fi/2012/07/uusia-taitoja-hankkimassa.html
Minua viehätti näissä erityisesti selkeät värit ja graafiset kuviot.

Etsiessäni tietoa lautanauhoista minua kiehtoi erityisesti se seikka, että lautanauhakudonta melkein unohdettiin muiden nauhatekniikoiden syrjäyttäessä sen (Karisto, 2010). Onneksi tekniikka löydettiin uudelleen, sillä perinne jatkuu entistä vahvempana esimerkiksi larppausharrastajien myötä.

Lautanauhakudonnassa nauha muodostuu kiertämällä loimilankoja lautojen avulla ja laittamalla kudetta kierteiden väliin. Erilaisia kuvioita saa tehtyä väreillä, kääntämälla lautoja eri suuntiin, vaihtamalla lautojen asentoa ja langoittamalla laudat samansuuntaisesti tai erisuuntaisesti sekä ryhmittämällä näitä suuntia eri tavoin.

 

Tunnilla tein kokeilun parini kanssa. Mielestäni oli kätevää, kun samaa kierrettä pystyi molemmat hyödyntämään eikä siis lautojen toiselle puolelle päässyt syntymään kierteiden sumaa.

 

Pirtanauhakudontaan verrattuna lautanauhakudonta tuntui haastavammalta. Lankolen käyttäytymisen hahmottaminen tuntui selvästi vaikeammalta. Haastavia osia onkin aluksi langoittaminen, lankojen järjestyksessä pitäminen ja sen hahmottaminen, miten kuvio syntyy.  Alkukankeuden jälkeen itse kutominen oli kuitenkin yhtä helppoa kuin pirran avulla. Lautanauhakudonnassa kuvioita voi varioida paljon monipuolisemmin kuin pirran avulla kutoessa ja siitä saa kudottua paljon kestävämpää nauhaa. Laudat on helpompi hankkia kouluun kuin pirrat, sillä ne voi valmistaa kätevästi kierrätysmateriaalista. Mikäli mahdollista, kokeilisin aloittelijoiden kanssa kuitenkin ensin mieluummin pirtanauhojen kutomista, sillä sen idean hahmottaminen kävi ainakin minulta nopeammin.

 

Kuten pirtanauhoissakin, lautanauhojen materiaaliksi sopii oikeastaan mikä tahansa nauhamainen materiaali. Loimilangat pitää kuitenkin olla suhteellisen kestävää tekoa, sillä niiden katkeileminen ja korjaaminen olisi hankalaa. Kudemateriaalin rajoitteena on vain oma mielikuvitus. Aloittelijoiden kanssa lähtisin tekemään kokeiluja ensin hieman joustavalla tiiviskierteisellä langalla.

 

Sovellukseksi suunnittelin lautanauhamallin, josta olisi tarkoitus tehdä pieniä pussukoita. Ajattelin ensin, että pussukkaa varten kudottaisiin paksua nauhaa ja ommeltaisiin vain reunat yhteen. Tajusin kuitenkin, että on ehkä nopeampi langoittaa ohut nauha, kutoa sitä pidemmän matkan ja ommella useampi nauha yhteen.

 

 

Nauhan väritystä ja kuviota suunnitellessa suurena apuna oli suunnitteluohjelma, jonka avulla eri tavalla langoitettujen lautojen käyttäytymistä hahmotti paljon helpommin. Löysin myös Kariston (2010) kirjasta vinkkejä lautanauhan suunnitteluun, mitkä ovat varmasti hyödyllisiä, jos tietokonetta ei satu olemaan saatavilla. Lopullinen nauhamallini syntyi kuitenkin vasta kokeiltuani käytännössä vähän matkaa, miten visioni voisi toteuttaa.

 

Langoituskaavio. Lopullisen kuvion kudoin kääntämällä lautoja vuorotellen neljä kertaa eteenpäin ja neljä kertaa taaksepäin.




Aluksi laskin kutoessani, montako kertaa käännän lautoja, mutta meinasin mennä monesti sekaisin. Kariston (2010) kirjasta löysin vahvistuksen kokemukselleni, että työskentelyä helpottaa, jos opettelee laskemisen sijaan tunnistamaan kuvion sekä sen muodostumisen ja sen perusteella kääntää kiertosuuntaa.

Lautanauhassa värit asettuvat eri tavalla työn oikealla ja nurjalla puolella. Sitä voisi helposti hyödyntää suunnittelussa ja sommittelussa, kun varsinkin paksummissa nauhoissa kääntämällä nauhaan tulee aivan uusi ilme. Pussukkanikin voisi olla käännettävää mallia. Luulempa, että lautanauhan vahvuus onkin sen monipuoliset mahdollisuudet ja sovellettavuus. Perinteitä kunnioittaen minua kiehtoo erityisesti lautanauhan hyödyntäminen kankaan reunan huolittelussa. Sitä pitää vielä joskus kokeilla.

Lähteet:
Karisto, M. Lautanauhat. Suunnittelu ja kutominen. Tammi. 2010.