Kudonnasta minulle tulee ensimmäisenä mieleen lapsuusvuodet ja minun mummo, sillä hän tykkäsi kutoa räsymattoja. Kumma kyllä, en muista nähneeni mummoa kutomassa kuin ehkä kerran, mutta sen sijaan matonkuteita hän leikkasi usein. Ehkä niiden matonkuteiden leikkaaminen on jäänyt niin hyvin mieleen, koska se koitui monien lempivaatteidenikin kohtaloksi.
Nyt mummo ei ole jaksanut kutoa enää vuosiin ja vanhoille kangaspuille kävi vähän huonosti, kun mummon talo paloi melkein kokonaan muutama vuosi sitten. Me saimme kuitenkin pelastettua kangaspuista toivottavasti kaikki osat (silloin oli talvi ja ne peittyi lumeen, joten ei olla varmoja). Nyt osat ovat tummuneina ja savustettuina odottamassa, jos jollekin ilmestyisi ylimääräinen huone niitä varten. Tämän takia odotan innolla myös kangaspuiden kokoamista, sillä mummon vanhojen kangaspuiden kokoamisesta tulee tulevaisuudessa varmasti helpompaa, kun olen ollut mukana kangaspuiden kokoamisessa aikaisemminkin.
Omat kokemukseni kudonnan parissa olivat ala-asteella. Silloin kudoimme pöytäpuilla pienet leikkimatot ja myöhemmin isommilla kangaspuilla poppanaliinat. Harmi vain, en muista kutomisesta mitään muuta kuin että olen sitä tehnyt ja että toivoin joululahjaksi pöytäpuita, mutten saanut niitä. Minulle jäi kuitenkin positiivinen kuva kudonnasta, joten aloitan tämän kurssin mielenkiinnolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti