Punonta

Punonnasta kävimme tunnilla pienen pintaraapaisun ja valmistimme pienet kokeilut, jossa ideoimme samalla tulevaa yhteisöllistä tapahtumaa. Minä kokeilin ristipunontaa. Punottu pinta ei oikein päässyt oikeuksiinsa, kun käytin materiaalina farkkukudetta, mutta opinpahan tekniikan. Kuvassa työn aloitus.

Yhteisöllinen tapahtuma "käsityö ja kotitalous kohtaavat maailman"

Järjestimme yhdessä kotitaloustieteen opiskelijoiden kanssa maahanmuuttajille tapahtuman, jossa käsityö ja kotitalous toimivat kohtaamisen välineinä. Suunnittelun jälkeen toiminnaksi valittiin mustikkakukon leipominen ja marjakorien punominen. Tapahtumasta opin paitsi kulttuurienvälistä kohtaamista myös hyvän mallin, miten integroida kotitalous ja käsityö.

Olen aikaisemmin työskennellyt jonkin verran maahanmuuttajalasten kanssa mutta maahanmuuttaja-aikuisten kohtaaminen oli minulle uutta, joten kokemus oli mielenkiintoinen. Tapahtuman alkupuolella jaoimme ryhmässämme opiskelijat ja maahanmuuttajat pareihin tutustuaksemme paremmin toisiimme ja minulle valikoitui sattumalta henkilö, joka oli ollut Suomessa lyhimmän ajan. Mielestäni tämä oli hyvä sattuma, sillä se tuki uuden oppimista kohtaamisesta kaikkein parhaiten. Pyrin puhumaan hitaasti ja selkeästi mutta samalla normaalisti, jotta tukisin parhaiten suomen kielen oppimista. Lisäksi käytin elekieltä ja jouduin usein miettimään, miten selitän jonkin sanan. Selitin esimerkiksi sanat lempiruoka, syödä ja valmistaa.

Kohtaamisen lisäksi opin maahanmuuttajien kulttuurista. Kukaan ei ollut punonut koreja palttinapunonnalla, mutta tekemisen lomassa tuli esiin niissä kulttuureissa käytettyjä muita punontatapoja. Esimerkiksi eräs nainen selitti, että he punovat makuualusia kasveista, joissa on isot lehdet.

Tapahtumassa keskeistä oli molemminpuolinen kultturien välinen oppiminen. Kotitalous- ja käsityötaitojen ohessa vaikutimme varmasti maahanmuuttajien käsitykseen suomalaisesta kulttuurista. Yhden tärkeän tiedonmurusen kerroin, kun joku harmitteli, että hänkin olisi halunnut käydä yliopiston. Minä kerroin, että kyllä aikuisenakin voi tulla opiskelemaan. Yllättävä tieto eräälle kotimaassaan englantia opettavalle oli myös se, että lähes kaikki suomalaiset opiskelevat ainakin jonkin verran englantia koulussa. Tietojen lisäksi olen todennäköisesti huomaamattanikin välittänyt suomalaisia toimintatapoja. Toiminnalla annoimme kuvaa suomalaisista nuorista ja yliopisto-opiskelijoista.

Peilattuani omaa interkulttuurista kompetenssiani Mattilan ja Hartikaisen artikkeliin voin ylpeänä todeta, että minulla on hyvät lähtökohdat kulttuurienväliseen kohtaamiseen ja oppimiseen. Olen aidosti kiinnostunut erilaisista ihmisistä ja kulttuureista, arvostan ja kunnioitan niitä. Pyrin olemaan avoin uudelle kuitenkin unohtamatta omaa kulttuurista taustaani. Mielestäni vahvuuteni maahanmuuttajien kohtaamisessa on taito olla oma itseni ja kyky kohdata ihmiset tasavertaisina arvokkaina yksilöinä.

Lähteet:
Mattila, P. Hartikainen, M. Interkulttuurinen kompetenssi. Teoksessa Koulu kohtaa maailman. s. 85-89. http://www.oph.fi/julkaisut/2011/koulu_kohtaa_maailman (luettu 20.4.2013)